Kausi 2015 - yhteenveto

Vuoden viimeisiä päiviä mennään ja vaikka meri onkin vielä auki, niin eiköhän tuo kohta jäädy. Hieman epäilen, että kautta 2016 ei päästä aloittamaan 1. Tammikuuta, mutta se on ensi kausi se, nyt niputetaan kausi 2015, jossa onkin paljon muisteltavaa. Voi olla, että jotain unohtuu, vaikka pidänkin vieressä auki melontapäiväkirjaa, johon pitäisi olla merkittynä suurinpiirtein kaikki.

Äyspää ja Pyhtään rantaviivaa auringon laskiessa.

Talvikausi meni jo tuttuun tapaan uimahallilla. Kerran viikossa yhden tunnin ajan eskimokäännöksiä ja muuta hupailua. Oma peruskäännös sai varmuutta ja rutiinia. Käännös vasurin puolelta jäi edelleen mysteeriksi. Pari kertaa se onnistui jotenkin ja sitten orastava tuntuma koko vasuriin vain hävisi, ja meni räpellykseksi. Saa nähdä jäänkö tuon asian suhteen yhden tempun äijäksi. Jos näin on, niin hiotaan sitten se ainoa osaamani eskimokäännös niin varmaksi, kuin mahdollista.

Talvikauden rikkoi mukavasti Lohjan aallokko-allaskurssi. Oli aika rankka päivä, siis fyysisesti, mutta opetti paljon. Kun kesäkausi tärähti käyntiin "kunnolla", eli alkeiskurssien muodossa oma olo oli paljon varmempi. Tiesi, että "jos joku näistä uusista kippaa, niin ei tarvitse miettiä mitä teen". Suosittelen lämpimästi kaikille. Yhteys vaan Benjamin Donner (Aavameri) ja kurssia pystyyn.

Sinne vaan kyytiin kaikki, kyllä ne mahtuvat.

Osittain tuon aallokkokurssin ansiota oli myös se, että "ryhdistäydyimme" KE melontojen suhteen. Jokainen alkukesän KE melonta sai vastuullisen vetäjän, joka oli hyvä parannus. Toivottavasti sama meno jatkuu myös ensikaudella. Sille, että alkukesän kelit olivat syvältä sieltä, emme mahda mitään.

Alkeiskurssilla tuli taas pyörittyä apuohjaajana pariin kertaan, ja se on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa. Saattoi käydä niin, että kesän surkeat kelit karkoittivat joitakin melojiksi haikailevia muiden harrastuksien pariin, mutta saimme silti uusia aktiiveja. Tai ainakin yhden, mutta sitäkin aktiivisemman kaverin.

Juhla ja juhannusilta meni sekin tänä vuonna melonnan merkeissä.

Vedin myös elämäni ensimmäisen melontakurssin, siis ihan pääohjaajana. Semmoinen yrittäjille suunnattu kahden illan typistetty miniversio, jolla ei todistuksia jaeltu. Hermostutti ja ensimmäinen päivä oli kyllä semmoinen, että kylmä hiki nousee vieläkin pintaan kun muistelen sitä. Oli hieman vallatonta menoa ja aika napakka tuuli toi vielä lisämausteen. Toisena päivänä saatiin homma hanskaan ja kaikilla oli kivaa. Jälkikäteen sain paljon kiitoksia kurssilaisilta. Jos nyt joku kurssilla olleista lukee tämän, niin suuret kiitokset palautteesta. Minua hermostutti taatusti enemmän kuin teitä.

Mikälie pikkupuro jossain

Uusia saaria tuli nähtyä aika monta. Retkien kohteena ja muuten vaan. Se Haapasaari jäi vieläkin katsastamatta, mutta ihan kiva lista siltikin. Nämä kaikki siis uusia kohteita minulle:

• Vuorisaari, päiväretki
• Kuutsalo, kierto ja vähän maissakin tuli käytyä. Useampaan kertaan, tyynessä ja vähän pomppuisemmassa kelissä. Kerran meloin myös Kuutsalon läpi.
• Kirkonmaa, peräti kolmeen kertaan. Avautuneet linnoitussaaret kiinnostavat minua ja ilmeisesti muitakin. Heti kun laitoin blogiin kuvan Kirkonmaan tykeistä, lukijamäärä pomppasi kymmenillä.
• Rankki, kahteen kertaan.
• Musaholma, yön ylitse. Erityisen mieleenpainuva keikka, koska sain pikkuveljen houkuteltua mukaan. 
• Kuussaari, taukopaikkana pariinkin otteeseen.
• Heinäsaari (Kotka), Kirkonmaan vieressä oleva pikkusaari tarjosi yöpymispaikan kun oltiin Timon kanssa retkellä
• Ristisaari, Antin kanssa yöretkellä aikamoisessa tuulessa. Keikka jota en taatusti unohda koskaan, ja ei johdu kelistä.
• Silakkasaaret. samaa reissua kuin edellinen. Kahden yön keikan toinen yöpyminen.
• Lopi, taukopaikka matkalla Långön saarelle
• Långön, yhden yön retkellä Antin ja Pekan kanssa

Tasokoe, semmoinenkin tuli suoritettua. JESH! \o/ Antin tarkkailevan silmän alla joukko KoMe:n melojia suoritti EPP2 tason näyttökokeen. Kyllä sitä tuli reenattuakin. Kauden ainoa kippi (kaatumisia koskessa ei lasketa) taisi tulla juurikin tuohon kokeeseen reenatessa. Poolo-altaassa tein alatukikäännöksiä ja en tiedä mitä meni pieleen. Varmaankin itseluottamus oli liian korkealla, mela haukkasi ja sitten lähdettiin. Refleksinä taas kerran ulos paatista, ja vasta sitten muistui mieleen semmoinen asia, kuin eskimokäännös. Saa nähdä kuinka käy, sitten jos (ja kun) joskus kaadun ihan oikeasti. 

Ensimmäiset poolo-treenit, ja kylläpäs meitä naurattaa. Kohta naurattaa vielä enemmän, kun "peli" alkaa, mutta sen lisäksi mennään hampaat irvessä, verenmaku suussa ja hiki kypärässä.

Kalustorikko, eikä tosiaankaan mikään rikkoutunut mela, vaan auki revennyt kylkilinja. Että piti tämmöinenkin kokea. Jos jos ja jos ... onneksi mitään ei tapahtunut, vaikka ainekset vaikka mihin olivat kyllä ilmassa. Vieläkin muistelen Welhonpesän toimintaa lämmöllä, kun menin sinne hajonneen kajakkini kanssa. Seuraavan kajakin säästäminen on jo aloitettu. Haen sen sieltä, sitten joskus, mutta en vielä ensikaudella ;-)

Lyngenin niemimaa. Turha sitä on kierrellä ja kaarrella: kauden kohokohta. Vaikka Kotkan edusta tarjoaa loistavat melontapaikat ja retkikohteita piisaa, niin allekirjoittaneen sydän, tai ainakin sen osa, jäi Norjaan. Tietysti loistavalla porukalla (ja vetäjillä) oli oma osuutensa, mutta kyllä ne maisemat olivat jotain ihan muuta, kuin mitä kotinurkilla näkee ja kokee. Harvemmin on pää nollautunut niin tehokkaasti, kuin tämän reissun aikana. Se on hyvä merkki, kun ei ole mitään hajua mikä viikonpäivä on ja se pitää tarkistaa puhelimen kalenterista. Ennen reissua mietitytti ehkä eniten se, että jos sää ei suosi ja sataa koko viikon. Teltta kastuu jo ekana päivänä ja sitä rataa. Onneksi saimme mennä viikon upeissa maisemissa, todella mahtavan porukan kanssa ja se sääkin suosi. Ensi kauden retki Norjaan on jo varattu ja kas kummaa, mukana aika monta viime kesän Lyngenin porukasta.

Vedenhakureissulla Strupenissa.

Kalusto pysyi ulospäin samana, koska otin hajonneen tilalle täysin samanlaisen BigFootin. Alkukaudesta kokeilin kuppimelaa ja vaikka sillä pääsikin lujempaa, kuin normilla, niin kaikki temput olisi pitänyt opetella uudestaan. Ei riitä elämä opettelemaan alatukikäännöksiä, sivuttainmelontoja yms. kahdella erilaisella melalla. Ainoa näkyvä päivitys melontakalustoon oli käytettynä ostettu Ursuitin Goretex kuivapuku. Vanha kuivapuku matkasi uuteen kotiin, koska vaikka olikin loistava kuivapuku, niin ei vanhalla käsi sittenkään taipunut hartiavetoketjun kanssa touhuamiseen.

Käsi oireili loppukesästä ja lähellä oli, ettei sairasloma iskenyt päälle oikean ranteen takia. Rannetukea niin melontaan, kuin päätetyöhönkin, lepoa yms. ja taas mentiin. Muuten ei päässyt flunssa tms. haittamaan tänä vuonna harrastuksia.

Tämä ei taida päättyä suunnitellusti ;-)

Kun vielä muistellaan hetki lämmöllä, etäisesti kanoottipooloa muistuttanutta räpellystä, sekä ensituntumia koskimelontaan, voidaankin lyödä kylmät luvut tiskiin:

Kilometrejä: 1 302

Nukuttuja öitä teltassa: 13

Pisin päivälenkki: 44km

Elämyksien määrä: ei riitä mittari

Siinä se, kausi 2015 noin suurinpiirtein. Jos tulee vielä jotain päivitettävää tämän vuoden puolella, niin päivitetään sitten. Tätä kautta on vaikea ylittää. Siitäkin huolimatta, että se alkukesä oli kelien puolesta aika penaalista. Kilometrejä tuli vähemmän kuin kaudella 2014, ja veikkaan niiden laskevan entisestään ensi kaudella. Toivottavasti laatu korvaa määrän, mene ja tiedä. 

Suuret kiitokset, jälleen kerran, kaikille joiden kanssa tiet ristesivät vuoden 2015 aikana. Ilman teitä tämä ei olisi lähellekään niin hauskaa.