Kotkan ympäri - Tiutisen kautta

Tuli heitettyä noheva iltalenkki. Jukka oli tekemässä juuri lähtöä vajalta, kun tulin siihen. Hän ystävällisesti odotteli sen verran, että sain vermeet niskaan ja mentiin sitten yhtä matkaa. Kotkan saari ympäri, pitkänä versiona, eli kiersimme samalla Tiutisen.

Keli suosi, mitä nyt alussa oli ihan kohtuullinen vastatuuli Keisarinsataman osuudella. Kuvia ei tosin ole laittaa, kun kamera unohtui kotiin. Toinen asia mikä unohtui kotiin, oli Ursuitin varrelliset tossut, joten nappasin vajalla talvehtineet kevyet neopreenitossut jalkaan suojaamaan kuivapuvun sukka-osaa. Olivat sen verran ohuemmat, että olisi pitänyt säätää jalkatukia yksi naksu lähemmäs. Nyt ei oikein ollut kunnollista tukea, ja tuli loppumatkasta vedettyä vähän käsillä. On se välillä pienestä kiinni. Eli haen vielä uuden kajakin säätöjä. Tässä menee kotvanen, ennenkuin ollaan yhtä sinut kuin edeltäjän kanssa olin. Kunhan vedet tästä lämpenevät, niin sitten aletaan taas etsimään niitä rajoja. Kajakin siis, äijän rajat on jo tiedosssa :-)

Sehän kelluu

Laiturin kunnostusurakka saatiin tänään päätökseen. Kelluva runko kävi muovihitsaajan pakeilla jo aikaisemmin, ja nyt oli kannen uusimisen vuoro. Suunnitelmia oli pyöritelty ja nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Vanha kansi oli yksi suuri pala, joka on kuulemma joskus irroitettukin laituria siirreltäessä. Operaatio, jonka mielekkyyttä ihmettelen suuresti. Oli meinaan sen verran painava, ja hankala liikuteltava. Talkoopoukalla oli suunnitteluvaiheessa haave/tavoite, että jos saataisiin kansi kahteen, mieluummin kolmeen osaan, ja ainakin paperilla pläni oli ihan hyvä.

Koska halusimme mm. budjettisyistä säästää vanhan kannen, oli se ensin purettava osiin. Vanhassa kannessa oli käytetty iloisesti sekaisin ruuveja ja nauloja. Suurin osa ruuveista katkesi ja loppupelissä purkurauta ja kumivasara oli pop. Sillai varovaisesti ja hellällä otteella, ettei yksikään lauta halkea. Meillä oli nimittäin varaa rikkoa niitä tasan nolla kappaletta.

Long story short, hieno tuli ja siellä se on nyt jortsussa. Asia jota ei pysty tässä alleviivaamaan tarpeeksi on se, että tänävuonna laituri _kannettiin_ vedenrajaan. Siihen tarvittiin kaikkiaan kolme henkilöä.

Vanha kansi saa kyytiä, eli purkuhommia

Lautojen siivoamisessa paloi siinäkin paljon aikaa

Huolto pelasi

Ihan pro meininkiä, suorakulma havaittu. Keskikannen tukirunko jo melkein valmis.

Ensimmäinen pala sovituksessa.

Eikun jortsuun vaan, kun kerran on valmista. Helppo nakki _kantaa_ laiturin runko veden rajaan.

Ensimmäinen kansipala paikoillaan.

Olin niin tyytyväinen lopputulokseen, että unohtui ottaa loput kuvat. Siellä se kuitenkin on vedessä.

Kaluston päivityksiä

Kävin hakemassa seuralle uusia tarvikkeita. Nämä ovat aina yhtä mieluisia toimeksiantoja. Muutama merimela vielä jälkitoimituksessa, mutta suurin osa tavaroista saatiin jo. Seuraavaksi sitten merkkaushommiin.

Kukouri ja Kotkan saaren kierros

Käytiin Timon kanssa pienellä lenkillä. Kohteeksi valikoitui Kukouri ja kantasataman kautta pääsi jo "oikaisemaan", vaikka ei oltu lähtiessä ihan varmoja sen jäätilanteesta. Aurinko paistoi ja mennessä oli ihan pläki keli. Samalla tuli kuitattua Kotkan saari ensimmäisen kerran tällä kaudella. Ei pöllömpi reissu.

Jahans, saa nähdä pääseekö tuosta läpi

Helposti, joku oli tehnyt veneellä uran, kiitos siitä

Keli oli taas kerran ns. kohdillaan

Hanhet eivät ole vielä saapuneet, hyvä

Kaari on vielä pystyssä, saa nähdä kunka pitkään jaksaa sinnitellä

Timo kuvaa Otavaa, minä kuvaan Timoa joka kuvaa otavaa ... tai jotain sinnepäin

Sinne

ja takaisin

Bigfoot II

Ostin itselleni uuden lelun. Bigfoot päivittyi ykkösversiosta kakkoseen. Ajattelin, että kun ostaa itse itselleen 50v. lahjan, niin ainakin tulee mieleinen. Eikun tuumasta toimeen, vaikka niihin bileisiin on kyllä vielä neljä vuotta aikaa. Eli ei tartte onnitella, ei nyt, eikä välttis 4v. päästäkään. Ikä on vain luku paperilla.

On muuten tuskaista, kun vajalla odottaa uusi menopeli, ja ei vaan ehdi ottamaan siitä tyyppejä. Tänään kerkesin ensimmäisen kerran pikaisesti vesille, mutta kovin syvällisiä ei pysty vielä sanomaan, että miten eroaa pikkuveljestään.

Bigfoot kakkonen on lasikuitua, pikkuveljeään 20cm pidempi, mutta painaa silti saman verran. Pituuden kasvua ei meloessa huomannut, kääntyy ihan yhtä notkeasti (tai kankeasti) kuin pikkuveljensäkin. Kansi on matalampi kuin ykkösessa, ja sen huomasi jopa pienessä tuulessa. Kun tuuli kävi suoraan sivusta, niin paatin sai kulkemaan suoraan ilman mitään temppuja, ei tarvinnut pudottaa peräsintä, tai edes laskea evää. Se vähä mitä yritti kääntyä tuulen puolelle oli helppo korjata pienillä melontaliikkeillä. Eli ei ainakaan ensituntuman puolesta ole samanlainen tuulipussi kuin BF1.

Muuten en vielä oikein osaa sanoa melontatuntumasta. Jahka vesi vähän lämpenee ja pääsee melarukkasista eroon, niin sitten voi taas hupsutella. Jalkatuet hakevat vielä sitä oikeaa kohtaa, mutta ainakin reisituet ovat kuten ykkösessäkin, eli sopivat minulle just eikä melkein. Viikonloppuna kun testasin seuran Atlantic niin sen reisituet painoivat ikävästi koko matkan ja ärsyttivät aika kovastikin.

Tavaratilojen puolesta tämä on samanlainen tilaihme kuin BF1. Eväkotelo tosin aiheuttaa sen, että tuttu ja totuttu pakkaamisjärjestys ei enää toimi, mutta enköhän minä sopeudu. Lisää raporttia, jos siltä tuntuu, myöhemmin.

Uusi kulkupeli

Munsaaren venelaiturin edestä on mennyt vene, eli siitä pääsee jo.

Laulujoutsen?

Tätä pidemmälle ei vielä pääse Munsaaren vierustaa

Väylä Äyspään suuntaan on vielä jäässä.

Hirssaaren kierto ei sekään vielä onnistu. Joku Etukylän mies voisi täräyttää veneellään tuohon väylän.

Uusi lelu

Lehmäsaaren ympäri - kuvia

Herrasmiehet kävivät moikkaamassa meitä, mutta eivät rantautuneet. Tavoitimme heidät myöhemmin Lehmän montun puolelta. Timon kanssa lähdettiin alunperin ulkoiluttamaan Tarua. Jolle taisikin sitten tulla este, mutta Antti tuli paikkaamaan :-)

Testissä seuran Atlantic ja Nomad aurinkopaneeli. Molemmat toimivat hyvin, vaikka Atlanticin perstuntuma oli luonnollisesti täysin erilainen kuin Bigfootin.

Lehmän monttu on vielä tukevasti jäässä.

Biitsikausi odottaa, mutta ei ihan vielä.

Tuollainen oli hautauneena rantahiekkaan. Talven tuomisia.

Merestä voi nauttia monella tavalla. Ei hassumman oloista tuokaan. Meni aika lujaa myötätuulessa.

Lehmäsaaren ympäri - träkkäykset

Käytiin Timon kanssa läpsyllä, eli kierrettiin Lehmäsaari (Tarulle terkkuja, vaikkei tätä luekaan). Raportti tulee myöhemmin, ehkä. Jos saan aikaiseksi. Tuossa on träkkäykset kuitenkin "todisteeksi", että ollaan oltu vesillä. Eka satkukin paukkui tämän reissun myötä, jee! \o/

Edit: maksimit 206km/h! Asiaa .... nyt SportsTracker porukat oikeesti.