Kaunissaaren muinaistulet - kotimatka

Ensimmäisenä heräilevät "naapurileirin" kaksi melojaa, jotka olivat saapuneet meidän jälkeen eilen illalla. Juttelen heidän kanssaan viime yön tapahtumista ja pohdimme kotimatkan reittiä, jos tuuli yltyy vielä tästä isommaksi.

Kahdeksan pintaan herää ensimmäinen meidän porukasta. Kun menen tervehtimään, näen hänen lukevan puhelimen näyttöä otsa rypyssä. Paljastuu, että yksi leirimme teltoista on tyhjä. Molemmat KoMelaiset, jotka olivat tulleet meitä päivää aikaisemmin, ovatkin jo mantereella. Ovat menneet sinne yöllä veneellä ja suoraan KOKS, eli keskussairaalaan. Mitä ihmettä? Eikun soittamaan perään, että mitä on tapahtunut.

Saari on pimeässä petollinen paikka. Sen on nyt yksi melojista saanut kokea tuskallisen omakohtaisesti. Leiriin palatessa on jalka lipsahtanut pimeässä, kaatuminen ja solisluu poikki. Onneksi oli päässyt nopsaan mantereelle hoitoon, mutta nyt meillä on kaksi kajakkia ilman melojaa, sekä ylimääräinen leiri pakattavana.

Aamun uutiset synkkiä ja aurinkokin meni pilveen.

Tästä alkaa sitten suunnitelman tekeminen, joka on onneksi nopeasti selvillä. Ei ole montaa vaihtoehtoa, mutta yksikin suunnitelma riittää, kunhan se toimii. Meillä on leirissä yksi meloja, joka tuli eilen tuurilla ja pisti leirin pystyyn yötä varten. Hän lupaa lähteä melomaan toisen kajakin mantereelle meidän kanssa, vaikka onkin hieman selkävaivainen. Kunhan saamme hänen rinkkansa jotenkin mukaan. Toisen kajakin lupautuu melomaan mantereelle kotoaan hälytetty Antti, joka oli kai aikonut pitää 3vk Norjan reissun jälkeen melonnasta vapaapäivän.

Jäämme odottelemaan tuuria, joka toisi mukanaan Antin ja toisen yöllä mantereelle menneistä melojista. Tämä toinen on valvonut koko yön, joten hänestä ei ole melomaan vastatuuleen Äyspään ylitse. Tulee kuitenkin purkamaan leirin ja viemään sen rinkan maihin tuurilla.

Aikatauluhan tässä nyt sukkaa aika pahasti, mutta ei voi minkään. Menemme aamupalalle kylään, kun kerran on aikaa.

Aamupalan jälkeen maistuu uni. Sain hetken torkuttua rantahiekalla tuuria odotellessa.

Naapurileiri pääsi kotimatkalle meitä pari tuntia aikaisemmin

Tuuri saapuu Kaunissaareen vain 5min myöhässä eli 13:05. Jäljellä olevan leirin purkamisen ja pienen kajakkien arpomisen jälkeen, olemme vihdoinkin kotimatkalla hieman ennen kolmea.

Antti saapuu tuurilla apuun. Hei vaan sinullekin.

Kaksi melojaa on ilmoittanut ennen lähtöä, että hieman epävarma itsestään, joten pidämme huolta, että porukka pysyy kasassa. Ketään jätetä yksin taistelemaan tuntemattoman tai liian ison kajakin kanssa.

Keli ei ole sieltä pahimmasta päästä, mutta vastatuuli. Pieni aallokko pitää huolen siitä, että ainakin minulla on todella hauskaa, vaikka vähän hitaastihan se matka etenee. Oikein etsin niitä hieman isompia aaltoja ja tyrskyn tärskyn päin vaan. Välillä suolavettä lentää naamalle ja naurattaa ihan mahdottomasti.

Äyspään ylityksen jälkeen tauko Harvassaaressa, josta suorinta tietä vajalle. Kamat kasaan, paatit hyllyyn, kiitokset kaikille jne. ja porukka leviää tahoilleen. Ollaan taas yhtä reissua rikkaampia.

Niin joo, se nahkiainen. No sellainen oli vajan rannassa kivessä kiinni. Ihan sattumalta huomasin, kun vedin kajakkia maihin. Enpä ollutkaan koskaan aikaisemmin nähnyt mokomaa elävänä.

Jaa-a, enpä tiedä söisinkö. Toisaalta ankerista olen syönyt ja on hyvää.

Terveisiä vaan sairaslomalaiselle. Ensi vuonna uudestaan muinaistulille?

Olipahan reissu, suorastaan ikimuistoinen.