torstai 30. kesäkuuta 2016

Juhannusretkellä 2016 - PE juhannusaatto - Katajakari & Haapasaari

Leirin pystyttämisen, ja ruokailun jälkeen on aika lähteä kohti suomen vaarallisinta saarta. Vaikka vietin saarella yhden talven, olen nähnyt sen enimmäkseen yläilmoista käsin, eli puokista tähystäen. Tajuan, ettei minulla ole hajuakaan millä rannalla kasarmi sijaitsee. Ei siis minkäänlaista muistikuvaa asiasta, mutta eiköhän tuo löydy. Kauaa ei tarvitse läpsytellä, kun keltaiset "puolustusvoimien alue"-kyltit jo erottuvat, sekä isohko laituri. Niitä kohden siis.

En edes muistanut, että laituri oli niin iso, kuin se on. Toisaalta, se paatti jolla meitä talvella kuljettiin ei sekään ollut sieltä pienimmästä päästä. Pitääkin kaivaa jostain valokuvia esille, siitä laivasta tuli muutama joskus aikoinaan napsittua. No, takaisin tähän hetkeen. Kasarmin laituria lähestyessä tähyilen kasarmia, ja ihmettelen sen pienuutta. Siis kyllähän se oli pieni, mutta en muistanut olevan noin pieni. Lisäksi kyseinen rakennus on väärään suuntaan. Kun pääsen rannan tuntumaan tajuan, että kasarmia ei enää ole. Pelkkä kivijalka on enää jäljellä varsinaisesta kasarmista. Se ihmettelemäni rakennus oli huoltorakennus/huussi. Ei, meillä ei ollut aikoinaan sisävessaa.

Seuraavaksi kohti kylänlahtea, ja kauppaa, jonka toivon olevan auki. Rantautumispaikka löytyy helposti kaupan laiturin vierestä. Veneitä piisaa ja joku treenaa optimistijollan tapaisella purjehdusta kylählahdella. Käyn hakemassa kaupasta jäätelön (ja Haapasaari-tarran liimattavaksi kajakkiin), ja lähden laahustamaan kohti kassua ja puokkia.

Nojailen kassun portaiden yläpäässä aitaan, ja vaihdan muutaman sanan paikallisten kanssa. Kameravalvonta kuulemma, ja ei, en ollut menossa alas. Uskon kyllä kieltokylttejä. Vaikka itse kasarmi onkin viety pois, luolassa on vielä jotain tavaraa. Tai mistäs minä tiedän, mutta tuskin pelkkää vanhaa ulkovessaa kannattaa kameroilla valvoa. Puokki on sekin tiukasti lukossa, luonnollisesti. Tutka pyörii vielä katolla, mutta ikkunat joista aikoinaan itse tähystin merelle on pistetty umpeen.

Tajuan, että en oikeasti tiedä saaresta mitään muuta kuin sen polun, joka vie kassulta kaupalle ja takaisin. Siitäkin huolimatta, että olen viettänyt täällä monta kuukautta, ja istunut puokissa monen monta tuntia. Olin täällä talvella, kun saari viettää hiljaiseloa. Muihin asukkaisiin törmäsimme ainoastaan, kun kävimme tuhlaamassa päivärahoja kaupassa, ja silloinkin harvoin. Autoimme kauppiasta jonkin verran. Vedimme mm. hänen veneensä jään päälle turvaan talven ajaksi, ja autoimme syksyllä sen viimeisen olut-kuorman kantamisessa sisään kauppaan. Olen iloinen, että olen täällä, mutta ei täällä oikeasti ole minulle mitään. Ihmisiäkin on niin paljon, että kaipaan jo omaa rauhaa.

Lähden takaisin Katajakariin, ja päätän tulla muutaman tunnin päästä katsomaan kokkoa. Olen takaisin Katajakarilla noin kello kolme, ja melkein samantien kun pääsen saareen, alkaa sataa. Puhelimen aamuinen ennuste auringosta, onkin vaihtunut Haapasaaren osalta sadekuuroiksi.

Sitä sadetta sitten piisaa, välillä on pieniä taukoja niin, että esim. ehdin pikaisesti kiertämään jalan koko Katajakarin rantaviivan, mutta enimmäkseen sataa. Istun siis teltassa, ja luen kirjaa. Niin ja viskon etanoita kauemmas leiristäni. En tiedä mistä niitä äkisti ilmestyi, mutta aivan sama. Jokainen yksilö jonka huomaan, saa pikaisen karkoituksen. Ilta kymmenen aikaan matkakirjani loppuu, mutta sade senkun jatkuu. Se kirja oli eilen vielä aloittamaton, mutta nyt se on jo luettu. Paria päivää aikaisemmin Timo kehui kovasti Elisan kirjapalvelua. Tutkin asiaa, huomaan minulla olevan sinne jo tili + käyttämätön "tervetuloa palveluun" etukuponki, jolla saan ostettua pari dekkaria (euron kappalehintaan). Pienen luurin näytöltä kirjan lukeminen on kuitenkin niin turhauttava kokemus, että luovutan ja menen nukkumaan.

Semmoinen juhannusaatto tällä kertaa.

Puokkia kohden on helppo suunnistaa

Kasarmin ranta, itse kassusta ei ole kuin kivijalka enää jäljellä.

Haapasaaren kylänlahden sisääntuloväylä
Haapasaaren kauppa 
Kasarmin alue, pääsy kielletty

Tuolla ylhäällä tuli vietettyä tunti jos toinenkin

Katajakari on nimensä veroinen

Siitä vaan pannuun? Luulisin, että tuo on etana, vaikkei sillä kuorta olekaan.
Vielä muutama tunti sitten paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti