tiistai 15. marraskuuta 2016

Nikon Coolpix AW130

Vanha sotaratsu, melontaharrastuksen alusta asti mukana ollut Nikon Coolpix AW100 on saanut tässä vuosien varrella osakseen kovaa kohtelua. Ilman karkuremmiä se olisi pudonnut meren pohjaan varmaan yli 20 kertaa. Karkuremmin ansiosta se on ainoastaan kolissut iloisesti kajakin kanteen/kylkeen jne. Se on lentänyt kelluntaliivien taskussa kaaressa rantakalliolle, kun on pitänyt nopsaan saada kamat pois päältä ja kuivamaan. Se on pudonnut monta kertaa samaisesta taskusta ja kolahtanut siihen kovaan rantakallioon, kun karkuremmi on ollut sen 5cm liian pitkä. Sitä on liotettu niin suola, kuin kloorivedessäkin ja kertaakaan ei ole muisteltu huuhdella käytön jälkeen. Sitä on pidetty kädessä, ja kuvattu videota, kun on hypätty uima-altaaseen, sillä on yritetty kuvata eskimokäännösharkkoja. Se näki niin Norjan vuonot, kuin Kymijoen kosketkin, Kreikan helteen ja Suomen rankkasateet. Se myös kesti kaiken tämän, ilman yhden ainoaa toimintahäiriötä. Nyt se saa kuitenkin väistyä uuden sukupolven tieltä. Sillä on omat puutteensa, esim. USB lataaminen ei onnistu ja välillä hitaus ärsyttää. Akku siitä piippasi jo aikapäiviä sitten. Olen hankkinut vuosien varrella kourallisen korvikeakkuja, mutta ne ovat olleet joko huonoja, tai surkeita. Kun oli tosi hyvä tarjous (-50%) uudemmasta versiosta, oli aika päästää se eläkkeelle. Ennenkuin oikuttelu alkaa.

 Eli hei-hei AW100, olit todella hyvä kamera melontakäyttöön. Tervetuloa AW130. Ei paineita, mutta kaikki tuo ylläoleva odottaa sinuakin.

Käytön jälkiä,.
Pitäisiköhän opetella käyttämään, vai ampua lonkalta, kuten tähänkin asti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti