keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Omatoimiretkellä 16.6-18.6.2017 - Lauantai / Sunnuntai


Aamulla heräsin siihen, että teltta oli suorastaan tukalan kuuma. Se enteili helteistä päivää, mutta en sitä vielä siinä kohtaa tajunnut. Manasin ainoastaan omaa hölmöyttäni, kun en ollut tajunnut jättää teltan kaikkia tuuletusräppänöitä auki.

Leiri kasaan ja kohti Pitkäviiriä. Läpsyttelin Musaholmaan asti rannan tuntumassa, ja siitä sitten selän ylitse itse kohteeseen. Ihan vaan siksi, että näin maisema vaihtui edes pikkuisen. Selän ylittäminen on oikeasti aika tylsää hommaa. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, ja keli oli melkein peilityyni. Kohde lähestyi tasaisen varmasti, ja yhtä varmasti tunsin, miten käsivarret saivat aurinkoa. No, mieluummin melojan rusketus, kuin rekkamiehen vastaava.

Päästyäni perille mietin hetkisen jatkanko samantien Mustaviiriin, vai pistäisinkö leirin pystyyn ensin ja nauttisin lounasta. Päätin nauttia lounasta, pystyttää leirin ja miettiä vasta sitten jatkot. Mustaviiriin minua veti lähinnä Struven ketjun mittauspiste, joka on kuulemma käytännössä pieni reikä kalliossa. Olen siitä joskus kuvankin tainnut nähdä.

Saari oli aika suosittu paikka. Yksi purjevene oli valmiiksi ankkurissa rannan tuntumassa, ja kohta rantaan tuli useampi moottoriveneseurue. Alkoi hieman arveluttamaan, että uskallanko jättää leirin tyhjilleen pariksi tunniksi, jos lähtisin käymään naapurisaaressa Mustaviirissä. No, ehkä nuo tuosta kohta häipyvät ja saan saaren itselleni. Kelikin on niin kuuma, että jaksaako tässä edes lähteä rämpimään johonkin metsikköön. Etsimään jotain pientä reikää kalliosta?

Kulutin siis aikaa, eli loikoilin teltan apsidin ja puiden varjossa, lueskellen kirjaa. Ei hassumpi vaihtoehto viettää hellepäivää, suosittelen. Havahdun siihen, että lokit/tiirat pitävät aikamoista mekkalaa. Rannalla olevat ihmiset hekin vilkuilevat taivaalle, ja hamuilevat kiikareita. Syy selviää melkein samantien, kun merikotka kaartaa rannan poikki, alta sadan metrin päästä. Kotka koukkaa läheltä veden pintaa ja nousee taas korkeuksiin. Perässä parvi lokkeja/tiiroja. Merikotka pongattu, kotivesillä! Vihdoinkin, ja ei voi erehtyä lajista. Seuraan näytelmää, kunnes se häipyy niemen toiselle puolelle ja puiden taakse. En lähde juoksemaan perään, olen tyytyväinen jo tähän.

Jatkoa kuitenkin seuraa, kun tuntia(?) myöhemmin katseeni vaeltaa niemen kärkeen, ja siellähän istua nököttää kivellä iso lintu. Semmoinen ruskea, jolla on pitkä pyrstö ja vaaleat pyrstösulat. Nappaan kameran ja lähden hiippailemaan lähemmäs kyyryssä rantatörmän antaessa hyvän näkösuojan. Kotka katselee poispäin minusta, ja olen melkein kuvausetäisyydellä, kun se saa kimppuunsa jonkun pienen tirpan. Semmoinen nyrkin kokoinen, mutta sinnikäs. Hyörii ja pyörii kotkan pään ympärillä, eikä anna sille hetken rauhaa. Pitkään ei iso lintu tätä siedä, vaan päättää vaihtaa maisemaa. Kotka nousee siivilleen, ja häippäsee. En saa kuvaa, mutta olen silti tyytyväinen, että sain todistaa tämänkin episodin. Myöhemmin illalla näen kotkan vielä kolmannen kerran, kun se kaartelee rannan yläpuolella. Monta vuotta siihen meni, mutta nyt sain tätä herkkua kerralla enemmän kuin osasin edes toivoa.

Saaressa oli siis aika paljon väkeä. Useampi veneporukka ja seuravan kerran kirjan lueskelu keskeytyy, kun mereltä alkaa kuulua jutustelun ääniä. Ketään ei kuitenkään näy. Tähystän äänen suuntaan, ja äkkiä niemen kärjen takaa ilmestyy kajakkeja. Kaikkiaan 12 kappaletta. Jopas nyt jotain, tästä pitää ottaa selkoa. Kyseessä oli sekalainen porukka Loviisan ja Porvoon melontaseurojen jäseniä, tutustumismatkalla naapurisaareen. Leirin olivat pystyttäneet Mustaviiriin. Vähän jäi epäselväksi, että oliko heillä siellä yhden, vai kahden yön leiri, mutta samapa tuo. Mukava pieni tapahtuma yhtäkaikki.

Iltaa myöten saari alkaa tyhjentyä, ja tuuli nousta. Olen viettänyt täydellisen löhöpäivän, jos unohdetaan se aamun siirtymä Koukkusaaresta tänne. Joskus näinkin. Päätän unohtaa koko Mustaviirin, olkoot. Onpahan joku syy tulla tänne vielä kolmannenkin kerran. Sitten joskus.

Painun nukkumaan, ja tällä kertaa osaan jättää joka ikisen tuuletusräppänän auki. Mukaanlukien teltan kulkuaukkojen isot räppänät.

---------------------------------
SU aamu oli pilvinen ja sateinen. Teltan lämmönsäätely toimi yöllä hyvin. Heräsin kerran yöllä, totesin teltan viilenneen hieman, suljin oviaukon kokoiset tuuletusluukut, ja jatkoin uniani. Ehkä alan pikkuhiljaa oppimaan, miten sitä teltan lämpötilaa säädellään tuuletuksen avulla.

Tuuli oli noussut lisää yön aikana, ja selvästi keräämässä voimiaan. Ei muuta kuin leiri kasaan ja kotimatkalle. Kummallista kyllä, sain paatin lastattua ilman ongelmia. Ehkä se alkaa taas palautua mieleen? Kuittasin selän taas siten, että ensin Musaholman rantaan, ja siitä sisäsaariston suojaan. Selän ylityksen aikana sivusta tuli noin 40-50cm korkeaa aaltoa, melkein pläkä keli siis.

Musaholmassa pidin sen verran taukoa, että kaivoin anorakin tavaratilasta, ja jatkoin matkaa. Toisen tauon pidin Kuussaaressa ja Äyspään tulin kylki edellä, koska evä jumitti itsensä Kuussaaren rantautumisen yhteydessä, ja huomasin asian vasta kun olin kaukana rannasta. Perästä tuli juuri sen kokoista aaltoa, että kampesi paattia koko ajan poikittain. Etenihän se matka niinkin, ja tulihan treenattua kaarivetoa ja melaperäsintä.

Keli suosi, pakkaaminen alkoi sujumaan, molemmat yöpymispaikat olivat hienoja, ja näin merikotkan. Ei hassumpi reissu.

Siellä se kohde häämöttää.

Melkein perillä.

Eiköhän tuolta löydy teltalle paikka.

Tuli toisia melojia kylään.


Rannalla lojui jostain karannut laiturinpätkä. Otin sen hyötykäyttöön.

Koko hiekkaranta täydessä pituudessaan. Vesi oli tälläkertaa niin korkealla, että särkkä oli veden alla ja tätä pidemmälle ei päässyt, toisin kuin viime käynnillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti