Pääsin luokalta

Siinäpä se viikonlopun tärkein anti. Raporttia tulee myöhemmin, ehkä. Jos jaksan/viitsin, mutta juuri nyt en jaksa, enkä viitsi.

Hihamerkki on kyllä niin iso (ja ruma), että juu ei ... Katsoin ensin, että siinä on tyylitelty kajakin pohja josta valuu vettä (= reikä pohjassa),  että "onpa outoa symboliikkaa". Tarkemmin katsottuna siinä taitaa sittenkin olla mela, joka loiskuttaa vettä.

Iltalenkillä

Edessä ohjaajakurssi, ja alla vielä uudenkarhea paatti, jonka rajat on hakematta. Melontatuntuma on vielä hakusessa, säätöjä kokeiltu erilaisia, mutta ei ole vielä loksahtanut täysin kohdilleen. Tänään läksin iltalenkille ja pääsin tahkoamaan Keisarinsataman yllättävän napakkaan vastatuuleen.

Ensin oli tarkoitus kiertää Kotkan saari lyhyenä versiona, mutta päätin sitten lopulta mennä pitkän kaavan mukaan, eli Tiutisen ja Hallan kautta. Keli meinaan suosi, siitä alun vastatuulesta huolimatta ja en tiedä miksi, mutta nyt tuntui rullaavan ihan kohtuullisesti. Vaakun tuntumassa pidin suklaapatukan mittaisen kelluntatauon, mutta muuten mentiin aikalailla non-stoppina. Ei revitty, vaan etsittiin sitä melonnan rentoutta ja helppoutta. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella tuntui siltä, että alkaa olemaan taas pieni haju miten tämän pitäisi mennä.

Rannassa oli Antti huomauttamassa tekniikkavirheestä. Oli kurja ajanut autolla rantaa pitkin ja tarkkaillut. Aina löytyy parannettavaa, joten kiitos vinkeistä. Pitää alkaa hiomaan mokomaa virhettä pois :-)

Tuollainen pyyhkäisi nenän edestä.

Wappubileet saaressa

Vappuaatto, ja vettä sataa. Aamusta iltaan, välillä vähemmän, ja välillä enemmän, mutta enimmäkseen enemmän. Se siitä suunnitelmasta tehdä pitkä päiväretki itsekseen. Sen sijaan saan kutsun tekemään ohjaajakurssin ennakkotehtäviä kimppaan, tulevien kurssikavereiden kanssa. Mikäs siinä, joten saatiin sateiseen päivään kuitenkin jotain melontaan liittyvää.

Viime vuonna menin vapun päivänä, pienessä myrskyssä, itsekseen Kirkonmaalle, mutta nyt on eri meininki. Aurinko paistaa, lähes tyyni keli ja seuraakin ilmoittautuu rantaan. Eikun keulat kohti Lehmäsaarta. Mukana ei ole halkoja, koska luulen meidän menevän grillikatokselle. Matkan aikana kohteeksi tarkentuu kuitenkin eteläpään laguuni. Siitäkin huolimatta, että kenelläkään ei ole mukana sahaa, kirvestä tai niitä kuivia halkoja ja saari on eilen kastunut läpimäräksi.

Antti liittyy seuraamme matkan varrella, ja meno sujuu kaikinpuolin joutuisasti. Rantautuminen onkin sitten täynnä dramatiikkaa. Henkilökohtaista sellaista. Ensimmäisenä rantautunut "Ylioppilas Larvanto" säntää kiinni kajakkini keulaan, ja tarjoilee minulle kotkalaisen melonta-erikoisuuden. Vaikka kuinka yritän hätistellä valkolakkia melalla kauemmaksi, niin minut vedetään kuivalle maalle, vielä kun istun sisällä kajakissani. En voi kuin istua paikallani, kädet puuskassa, ja mököttää. Tämän nimi on prinsessarantautuminen, ja ihan äkkiä en tätä "palvelusta" unohda. Maissa totean, että seuraavalle keikalle tarvitsen joko pidemmän melan, tai suihkepullossa "Timon karkoitetta". Seuraavaksi tuo varmaan yrittää myydä minulle Vapputampion, tai jonkun muun "huumorilehden".

Nuotion sytyttäminen on hieman haasteellista, mutta onneksi "Larvanto" akateemisella kokemuksella hoitaa niin sytyttämisen, kuin myös sammutuspuolen, kunhan makkarat on ensin saatu nautiskeltua.

Keikan päätteeksi saaren ympäri, koska siitä tulee vain 2km lisää. Keli suosi koko matkan, naama paloi (taas) ja sitärataa. Kuvista loput.

Olisihan se pitänyt arvata, että tuosta kaverista tulee vielä harmia ;-)

Punainen on vapun väri

Antti ehti vielä jäädä jumiin kallion päälle, kun piti leikkiä :-)

Kotkan ympäri - Tiutisen kautta

Tuli heitettyä noheva iltalenkki. Jukka oli tekemässä juuri lähtöä vajalta, kun tulin siihen. Hän ystävällisesti odotteli sen verran, että sain vermeet niskaan ja mentiin sitten yhtä matkaa. Kotkan saari ympäri, pitkänä versiona, eli kiersimme samalla Tiutisen.

Keli suosi, mitä nyt alussa oli ihan kohtuullinen vastatuuli Keisarinsataman osuudella. Kuvia ei tosin ole laittaa, kun kamera unohtui kotiin. Toinen asia mikä unohtui kotiin, oli Ursuitin varrelliset tossut, joten nappasin vajalla talvehtineet kevyet neopreenitossut jalkaan suojaamaan kuivapuvun sukka-osaa. Olivat sen verran ohuemmat, että olisi pitänyt säätää jalkatukia yksi naksu lähemmäs. Nyt ei oikein ollut kunnollista tukea, ja tuli loppumatkasta vedettyä vähän käsillä. On se välillä pienestä kiinni. Eli haen vielä uuden kajakin säätöjä. Tässä menee kotvanen, ennenkuin ollaan yhtä sinut kuin edeltäjän kanssa olin. Kunhan vedet tästä lämpenevät, niin sitten aletaan taas etsimään niitä rajoja. Kajakin siis, äijän rajat on jo tiedosssa :-)

Sehän kelluu

Laiturin kunnostusurakka saatiin tänään päätökseen. Kelluva runko kävi muovihitsaajan pakeilla jo aikaisemmin, ja nyt oli kannen uusimisen vuoro. Suunnitelmia oli pyöritelty ja nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Vanha kansi oli yksi suuri pala, joka on kuulemma joskus irroitettukin laituria siirreltäessä. Operaatio, jonka mielekkyyttä ihmettelen suuresti. Oli meinaan sen verran painava, ja hankala liikuteltava. Talkoopoukalla oli suunnitteluvaiheessa haave/tavoite, että jos saataisiin kansi kahteen, mieluummin kolmeen osaan, ja ainakin paperilla pläni oli ihan hyvä.

Koska halusimme mm. budjettisyistä säästää vanhan kannen, oli se ensin purettava osiin. Vanhassa kannessa oli käytetty iloisesti sekaisin ruuveja ja nauloja. Suurin osa ruuveista katkesi ja loppupelissä purkurauta ja kumivasara oli pop. Sillai varovaisesti ja hellällä otteella, ettei yksikään lauta halkea. Meillä oli nimittäin varaa rikkoa niitä tasan nolla kappaletta.

Long story short, hieno tuli ja siellä se on nyt jortsussa. Asia jota ei pysty tässä alleviivaamaan tarpeeksi on se, että tänävuonna laituri _kannettiin_ vedenrajaan. Siihen tarvittiin kaikkiaan kolme henkilöä.

Vanha kansi saa kyytiä, eli purkuhommia

Lautojen siivoamisessa paloi siinäkin paljon aikaa

Huolto pelasi

Ihan pro meininkiä, suorakulma havaittu. Keskikannen tukirunko jo melkein valmis.

Ensimmäinen pala sovituksessa.

Eikun jortsuun vaan, kun kerran on valmista. Helppo nakki _kantaa_ laiturin runko veden rajaan.

Ensimmäinen kansipala paikoillaan.

Olin niin tyytyväinen lopputulokseen, että unohtui ottaa loput kuvat. Siellä se kuitenkin on vedessä.

Kaluston päivityksiä

Kävin hakemassa seuralle uusia tarvikkeita. Nämä ovat aina yhtä mieluisia toimeksiantoja. Muutama merimela vielä jälkitoimituksessa, mutta suurin osa tavaroista saatiin jo. Seuraavaksi sitten merkkaushommiin.

Kukouri ja Kotkan saaren kierros

Käytiin Timon kanssa pienellä lenkillä. Kohteeksi valikoitui Kukouri ja kantasataman kautta pääsi jo "oikaisemaan", vaikka ei oltu lähtiessä ihan varmoja sen jäätilanteesta. Aurinko paistoi ja mennessä oli ihan pläki keli. Samalla tuli kuitattua Kotkan saari ensimmäisen kerran tällä kaudella. Ei pöllömpi reissu.

Jahans, saa nähdä pääseekö tuosta läpi

Helposti, joku oli tehnyt veneellä uran, kiitos siitä

Keli oli taas kerran ns. kohdillaan

Hanhet eivät ole vielä saapuneet, hyvä

Kaari on vielä pystyssä, saa nähdä kunka pitkään jaksaa sinnitellä

Timo kuvaa Otavaa, minä kuvaan Timoa joka kuvaa otavaa ... tai jotain sinnepäin

Sinne

ja takaisin