Kvaenangenin kajakkiretki: 3. päivä Vuorovesivirrat (Sørstraumen)

Tänään olisi ohjelmassa vuorovesivirtoja, ja ei mitään hajua mitä pitäisi odottaa. Vuorovesi on sinällään tullut jo tutuksi, mutta vuorovesivirta ei. Kaikenlaisia kauhutarinoita olin kyllä kuullut siitä, miten virtaukset ovat tempaisseet varomattoman uimarin/melojan/soutelijan hetkessä monta kilometriä avomerelle, mutta omakohtainen konkretia puuttuu.

Petri kertoi meille, että Sørstraumen on virtaamaltaan Norjan toiseksi nopein vuorovesivirta. Sitten paljon teoriaa siitä mistä tämä kaikki johtuu jne. Suurin osa taisi mennä joko ohi hilseen, tai sitten muuten vain unohtui nopsaan, sorry :-) Mieleen jäivät lähinnä varoitukset siitä, että kajakin alle saattaisi muodostua pyörteitä. Siis semmoisia kunnon imureita, kiva.

Meille oli ennustettu kurjaa keliä: sadetta ja ennenkaikkea kovaa puuskittaista tuulta, joten ennen lähtöä tarkistimme telttojen kiinnitykset jne. normaalia huolellisemmin. Päiväretki oli ajastettu siten, että pääsisimme perille hieman ennen ilmiön alkamista. Ehtisimme pitää pienen tauon, ja sitten saisi omakohtaista kokemusta vuorovesivirroista.

Eikun matkaan. Vastatuuleen, noin 12km joka oli itseasiassa aika hauskaa. Pientä ristiaallokkoa ja siihenmalliin. Kyllä te tiedätte, ei liian rankkaa taikka vaikeaa. Sillai sopivasti, että pysyy mieli virkeänä. Pikku aallokossa melomista hauskempaa oli kuitenkin lunniparvi, jonka yllätimme. En tiennytkään, että aaltoonkin voi kompastua. Olihan se aikamoista tohinaa ja touhotusta, kun pienet lunnit säntäilivät sinne sun tänne. Pääsin myös näkemään miten lunni oikein sukeltaa ja se vasta hupaisan näköistä olikin. Harmi, että ei niistä ehtinyt ottamaan kuvia. Aikamoisia veijareita.

Laskettelimme Sørstraumenin sillan alta ja kyllähän siinä tuntui jo pieni virtaus, joka varsinkin rantaan päin kaartaessa pyrki kampeamaan kajakkia poikittain. Pikaisen tauon (ja turvabriiffauksen) jälkeen takaisin vesille, ja se missä äsken oli pikkuruinen virtaus, olikin nyt muuttunut pieneksi koskeksi.

Olen joskus kysynyt joltain, että "Koska olet meressä muka kosken nähnyt?" ja nyt sellainen oli oman nenän alla. Etenkin siltapalkin taakse muodostui semmoinen amme, että jos sinne joutuisi, niin sieltä tuskin pääsisi omin avuin pois. Eikun kokeilemaan. Rannan tuntumasta akanvirtaa pitkin ylös, ja sitten virran vietäväksi.

En osannut arvioida virran voimaa pätkän vertaa. Heti kun kajakin keula poistuu tyvenestä virta nappaa paatin mukaansa. Muuten ihan kiva, mutta olen poikittain. Kaarivetoja, no ei käänny. Melaperäsin, no ei käänny. Tai jos kääntyykin, niin aivan liian hitaasti. No mikäs tässä, mennään sitten kylki edellä. Kyydin nopeuden tajuan vasta, kun olen siltapalkkien kohdalla, ja lähellä on kiinteä kohde mihin verrata nopeutta. Aikamoista haipakkaa, vaikka en tee mitään. Sitten olenkin pyörteessä. Ei mikään imupyörre, kunhan nyt on vaan paikka, missä vesi pyörii paikallaan. Hyvä, saan kajakin käännettyä ja keulan oikeaan suuntaan.

Ärsyttää, kun en saanut paattia kontrolliin. Eikun uusi yritys. Nyt osaan mennä virtaan jo oikein, ja pääsen laskemaan keula edeltä. Törmään uudelleen samaan pyörivään kohtaan ja kajakin ohjailun kanssa on edelleen vähän niin ja näin. Parempi kuin edellinen yritys, mutta ei tämä nyt oikein kolahda. Jumitan rannan tuntumaan videoimaan toisten suorituksia, ja sitten lähden seuraksi ensimmäiselle, jolle touhu riittää.

Ilmiönä aivan mahtava. Ei pelottanut, ei yhden ainoaa horjahdusta, mutta ei ollut minun juttu. Olo oli vähän kuin koskessa, en pelännyt, mutta en myöskään viihtynyt. Jos osutte mestoille, käykää ihmeessä kokeilemassa.

Paluumatkasta ei ole paljoa kerrottavaa. Perillä leirissä olo oli väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Melottiin kuitenkin noin 24km ja siihen puljaukset päälle. Aika jees päiväretki. Huomenna matka jatkuisi aikaisin aamusta. Se luvattu puuskainen tuuli oli siirtynyt huomiselle, ja luvattu sadekin jäi tulematta. Ei haitannut, ainakaan minua.

Melottu reitti, noin suurinpiirtein.

Pieni tauko, ennen kuin lähdetään puljaamaan. Puljaamisesta ei ole kuvia, oli vähän muuta puuhaa siinä kohtaa. 

Keula leiriä kohden.

Näitä laidunsi meidän leirisaaressa ja kävivät myös tutkimassa meidän leiriä.

Kvaenangenin kajakkiretki: 2. päivä Arctic FjordCamp -> Nøklan - reitti

Unohtui eilen tehdä selostukseen mukaan melottu reitti, mutta tässä olisi. Noin suurinpiirtein, en pitänyt GPS träkkäystä tällä reissulla päällä. Tähti osoittaa lähtöpaikan, ja matkaa kertyi kaikkiaan noin 13km. Varsinainen matkakertomus jatkuu toivottavasti jo huomenna.

Kvaenangenin kajakkiretki: 2. päivä Palojokisuu -> Kvaenangen (Arctic FjordCamp) -> Nøklan

Matka kohti Norjaa jatkui aikaisin aamusta. Yöllä oli tyyntä, ja eikä enää satanut, vaikka illalla telttoja pystyttäessa hieman ripottelikin. Vuosi sitten iskenyt kastepistekin pysyi poissa, ja teltan sisällä ei ollut pisaraakaan kosteutta. Ei haittaa, koska Norjan sääennuste lupasi lähes koko viikoksi sadekuuroja.

Retkisuunnitelmassa oli varauduttu siihen, että ensimmäinen yö Norjassa vietettäisiin leirintäalueella. Onneksi sää oli niin hyvä, että pääsimme valmistautumaan lähtöön samantien. Kajakkien pakkaamiseen annettiin ruhtinaallisesti aikaa (4h) ja se tuli kyllä tarpeeseen, koska sitä tavaraa oli aika paljon. Lisäksi ohjaajat vielä työnsivät sitä tavaraa lisää kyytiin. Minä esim. kuljetin yhden ylimääräisen aukkopeiton, joka ei tosin paljoa tilaa vienyt. 

Koepakkauskin jäi tälle reissulle tekemättä. Luotin kuitenkin siihen, että kaikki mahtuu, koska omilla retkillä olen lähes aina pakannut kajakkiin enemmän tavaraa kuin mitä tarvitsisi. Ihan vaan harjoitusmielessä. Nyt reissusta vielä puuttui esim. tarppi köysineen, iso ensi-apulaukku, halot ja mansikkakakun tarpeet ;-) Ruokaa ja vaatetta oli sitten senkin edestä.

Kajakkien pakkaamisen jälkeen odoteltiin vielä hetkinen nousuvettä. Noin viiden aikaan päästiin sitten vesille, ja tämä lähtöranta oli oikeasti helppo.

Sää oli sateisen pilvinen, mutta ei haitannut. Vaikka maisemat eivät aiheuttaneet ihan yhtä rajua reaktioa kuin vuosi sitten, oli vuonossa melominen kuitenkin jotain ihan muuta, kuin kotikulmilla läpsyttely. Korkeita vuoria lumihuippuineen, pieniä putouksia jne. Viimevuodesta viisastuneena(?) en edes yrittänyt arvioida välimatkoja. Vuoret hämärtävät mittasuhteet ja etäisyydet. Kaikki näyttää olevan lähempänä, kuin mitä ne oikeasti ovat.

Noin 2,5h tuntia myöhemmin olimme ensimmäisessä leiripaikassamme, Nøklan saaressa. Pienellä jännityksellä odotin, että millainen ranta meitä odottaa, mutta tämäkin oli mallia helppo. Ehkä olen jo tottunut, ja mikä tahansa Lyngenin Nenäniemen jälkeen on helppo ranta? 

Riemulla ei ollut rajaa, kun selvisi, että olisimme saaressa kaksi yötä. Ei tarvitsisi purkaa heti aamusta leiriä. Huomenna menisimme katsastamaan vuorovesivirtaa, ja jatkaisimme matkaa vasta ylihuomenna. Leiri nopsaan pystyyn ja tutkimaan paikkoja. Sateinen kelikin väistyi, aurinko alkoi pilkottamaan ja saimme illaksi vielä komean auringonlaskun. Kyllä sitä kelpasi tuijotella, ja nauttia samalla hieman juustoja. Keksien ja viini kera. 

Olen nähnyt Hetan kylästä tämänverran ;-)

Säästövinkki Suomeenkin, kun kerran kaikesta pitää säästää. Näin näppärästi tilkitään reiät asfaltissa.

Lähtöpaikka.

Pakkaustohinoita 

Valmis lähtöön ja kaikki mahtui sisään ja luukut kiinni, paitsi oluet. Tarkkasilmäiset erottavat merkin? ;-)

Tästä tämä lähtee! Mikä fiilis?! Jee!

Leirisaaren jylhiä maisemia

Yhdellä rannalla oli tällaisia kummallisia uria. 

Iltapala/jälkiruoka, come and get it.

Ensimmäinen päivä Norjassa pulkassa ja ei yhtään hassumpi auringonlasku, vai mitä?

Kvaenangenin kajakkiretki: 1. päivä Lahti -> Palojokisuu

En sitten ehtinyt/viitsinyt/pystynyt/jaksanut tehdä enempiä väliaika päivityksiä "tien päältä". Oli kaikenlaista ja etenkin piti nautiskella hetkestä. Tässä kuitenkin varsinainen matkakertomus. Seuraava osa voi tulla jo huomenna, tai sitten ei. Miten tässä nyt ehtii/jaksaa/viitsii/pystyy. Ekassa "osassa" ei muuten tapahdu juuri mitään.

////////////////////////////////////////////

Viime vuoden viikon retkestä jäi Norjan nälkää/kuumetta. Onneksi on Outwardbound Finland, josta saa siihen lääkettä. Retki tuli varattavaksi jo hyvissä ajoin viime syksyllä, joten nimi listoille ja odotus saattoi alkaa. Viikko sitten odotus oli vihdoinkin ohitse. Kotkasta meitä lähti sama porukka kuin vuosi sitten + yksi uusi KoMen jäsen, jonka saimme houkuteltua mukaan.

Varhain LA aamuna kajakit auton katolle, hirmuinen määrä tavaraa kyytiin. Keula kohti Lahtea ja sieltä edelleen Norjaa. Seikkailu oli taas alkamassa \o/

Osa kalustosta yhteiskuvassa: Marju, Jouni, Heidi, minä, Eeva ja Nadja, tai ainakin em. kajakit. Merkit ja tyypit saatte pähkiä ihan itse. Satoi vettä, joten nostimme paatit lastauslipan alle odottamaan pakkausta kärriin.

Matkalla pohjoiseen. Tämä taitaa olla ensimmäinen tauko jossain Jyväskylän tienoilla.

Akka Dome 2 oli tällä reissulla ns. pop. Kuvassa 4/5 mukana olleista AD2 teltoista ja joku muu, joka sekin on Fjällrävenin valmistama.

Menomatkalla Palojokisuun laavu toimi jälleen pit-stoppina. Mukava paikka: lähellä tietä, iso roskis, nuotiopaikka, laavu. Suosittelen, jos etsii teltan paikkaa yöksi näillä tienoilla. Voi tosin olla hieman hankala löytää.

Hyttysiä? Juu, niitä oli ihan riittävästi, vaikkei ne kuvaan asti erotukaan. Hyttyspipo on ihan must tällä pysähdyspaikalla, tai sitten pitää huitoa ahkerasti.

Tuulensuojassa

Tänään oli aikainen herätys, koska tuuli voimistumassa iltaa kohden. Melottiin hakemaan ensin vettä jäätiköltä valuvasta joesta  ja sitten leiri läheiseen saareen.

Toinen päivä finaalissa

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä.

Ensimmäinen aamu Norjassa

Laitan näitä tuokiokuvia matkan varrelta aina kun voin ja toivon, että kuvat tulevat läpi OK. Kunnollinen matkaraportti sitten kun kotiudutaan. Jos kuva näkyy, siinä on tämän aamun näkymät teltan ovesta.