Heinäsaari - Kirkonmaa

Viime retkellä Antin kanssa oli alunperin tarkoitus olla toinen yö Kirkonmaan viereisellä Heinäsaarella. Allekirjoittaneen kyynärpään vihoittelun vuoksi päädyimme Rankin saaren tauon jälkeen Silakkasaarille, joka loppupelissä oli onni onnettomuudessa, kirjaimellisesti.

Yllättäen tuli mahdollisuus tehdä yhden yön retki, joten huhuilemaan retkiseuraa ja nyt sinne Heinäsaareen. Lopulta Timo pääsi irroittautumaan, kaikille muille kiitokset hyvästä yrityksestä, joskus toiste sitten. Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, mutta kauppareissun jälkeen synkkeni ja kantaessani retkikamppeita autoon taivas repesi. Mielialani vaihtui sekin hetkessä synkän puolelle, vaikka Timo jaksoikin pitää lippua korkealla.

Olisi pitänyt uskoa Timoa, mutta olin heikko, hyi minua. Pari tuntia ennen h-hetkeä sade loppui, alkoi näkyä sinistä siellä täällä ja äkkiä aurinko porottikin kirkkaalta taivaalta. Eikun menoksi.

Menimme yllättävän rivakkaa tahtia Heinäsaareen, mitä nyt yksi tauko pidettiin Lehmässä. Kuutsalon suuntaan ei näköjään voi mennä ilman Lehmäsaaren taukoa. Perillä Heinäsaaressa olimme seitsemän maissa. Kun ei ollut ennakkotietoja missä olisi paras paikka rantautua ja pitää leiriä, kiersimme ensin koko saaren ja tähystimme mahdollisia paikkoja. Sellainen löytyikin ja vaikka itse leiri pitikin kantaa ylämäkeen, niin eiköhän tuo ollut paras paikka rantautua.

Muuten ilta oli sitä normaalia saariretkeilyä. Makkaraa, maailmanparantamista jne. Kyllä te tiedätte. Aamulla vielä katsastettiin saarta lähemmin, kun kerran oltiin siellä ja sitten kohti Kirkonmaata. Kolmas kerta tänä vuonna minulle, mutta Timolle ensimmäinen visiitti vuosikymmeniin.

Tykit, tai ainakin niiden paikat, olivat paikoillaan. Tunnelit yhtä mielenkiintoisia kuin aikaisemminkin jne. Lukekaa Timon blogista lisää, linkki on tuossa oikeassa laidassa. Taisi siinä muutama hylsy lentää, kun kertoilimme omien Kirkonmaan kokemuksien pahimpia tai parhaita tarinoita. Ihan miten vaan. Minkäs teet, äijäkohde :-)

Kotimatka oli "normisettiä" ja pääsimme kotiin ilman kommelluksia ja etenkin kuivana. Se taivas aukeni vasta illalla, kun kasteen kostuttamat vermeet olivat jo autotallissa kuivamassa.

Kiitokset Timolle seurasta ja kuvista sitten loput:

Pakollinen kalusto parkissa kuva

The leiri ja pyykkinaru

Heinäsaaressa on samanlaisia halkeamia kuin Musaholmassa. Ei käy kuvasta ilmi, mutta tuosta on yli 2m pudotus, että kannattaa katsoa mihin astuu.

Saaressa on myös yksi sodan aikainen bunkkeri, jota oli sisustettu mm. kaminalla.

Lämmityksentapainen

Tervetuloa

Taidettakin löytyy

Suuria tunteita

Ennen Kirkonmaata kävimme kurkkaamassa Hernekaria vähän lähempää, mutta emme nousseet maihin.

Paikallinen "Joshua Tree"

Sillä aikaa, kun minä kuvasin näitä untuvapalloja...

Karkuun! ... niin Timo pongasi merikotkan. Hyvä vaihtokauppa, eh?

Viimeksi kun laitoin kuvia Kirkonmaan tykeistä, blogiin tuli "yleisöryntäys". Saa nähdä saako kuva ilmastointihormeista aikaiseksi samanlaista säpinää.

Nämä on oikeasti aika hyvin naamioitu.

Jostain tunnelista oli varauloskäynti. Luukku oli jo osittain sortuneen maan paikoilleen kiilaama. Tänne piti tulla parista aika matalasta aukosta. Joku onnistui kolauttamaan päänsä (en minä), joten olkaahan varovaisia jos menette tutkimusmatkalle.

Lemulahti. Tähän meinasimme ensin rantautua, mutta jäi sitten tekemättä. Kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa "päivän tilanne", jos olette menossa tutkimusmatkalle. Tähän lahteen saattaa päästä jopa pikkumoottorilla, ihan omalla vastuulla sitten.

Campanula persicifolia