maanantai 6. heinäkuuta 2015

Meriretkellä Antin kanssa - Kuusisaari - Kaunissaari - Ristisaari

Antti ehti jo kertomaankin olennaiset, mutta tässä minun matkakertomus. Kaikkihan alkoi siitä, että Antti alunperin kyseli Espoolaisten kaveriksi melomaan ja mikä jottei, kun perhekin oli poissa. Sen keikan suunnitelmat vaihtelivat päivän turneesta yhden yön retkeksi, mutta peruuntui sitten kokonaan. Olin ehdottanut Antille, että ottaa PE vapaaksi ja lähdetään jonnekin, mutta ensin hän torjui ajatuksen. Kun keikka Espoolaisten kanssa peruuntui, mieli muuttui ja sitten minulle tulikin kiire tehdä kaikki työt pois ennen lomaa (no, vähän piti SU illalla vielä paikkailla) ja ennenkaikkea pakata kamat kasaan.

Olin alunperin ajatellut, että PE iltana kasaan kamat kaikessa rauhassa, jos kerran LA lähdetään, mutta rutiinillakin sain hätäisesti haalittua kasaan olennaiset, ja vähän ylimääräistä päälle. Latasin tavaraa mukaan aivan liikaa. Ihan vaan siksi, että tulossa on pidempi retki ja piti nähdä mahtuuko kaikki mitä viikon keikalle tarvitaan mukaan. Ruokaa oli esimerkiksi mukana kymmenen päivän tarpeisiin. Voisihan tämän koepakkauksen tehdä tietysti rannassakin ilman, että lähtee mihinkään, mutta samalla tuli hoidettua mokoma "muodollisuus". Lisäksi sain mahdollisuuden kokeilla miltä paatti tuntuu kun siinä on maksimilasti päällä.

Menomatkalla oli aika napakka vastatuuli, kuinkas muutenkaan, mutta niin vain taas kerran selätimme Äyspään ja pidimme ekan tauon Kuusisaaressa. Kaksi asiaa jyskytti mielessä koko Äyspään ylityksen ajan: "Älä vedä käsillä, äläkä laske Anttia liian kauas karkuun". Matka Kuusisaaresta Kaunissaaren pohjoispäähän oli rankka pätkä, kun tuuli yltyi ja lähes vasta-aaltoon mentiin. Lopetin laskemasta jossain kymmenennen montun kohdalla, että montako kertaa Kaunissaari hävisi kokonaan näkyvistä. Se tunne kun edessä ei näy mitään muuta kuin vesiseinä on aika mahtava aluksi, mutta siihenkin kyllästyy nopsaan.

Kun päästiin Kaunissaaren eteläpäähän, niin pääsi ruma sana, koska tuuli yltyi entisestään ja siinä saamarin salmessa oli aika kova virtaus. Boonuksena piti vilkuilla huviveneitä. Reissun eka kerta, kun alkoi arveluttamaan koko touhu oli, kun meloimme venesatamaan sisään. Tuuli ja virtaus yrittivät viedä väkisin oikealle, ja ne hemmetin aallonmurtajan kivet olivat vajaan viiden metrin päässä. Ajatus, että olisi ajautunut sinne ei juurikaan miellyttänyt, joten jostain sitä virtaa vielä löytyi ja pääsimme venesamaan suojaan.

Rantautuminen Kaunissaareen ja huomaan boksissa olevan jonkin verran vettä. Kokeneemmalla melojalla olisi ehkä hälytyskello kilissyt tässä kohtaa. Minä olin ollut "pesu ja linkous" ohjelmassa jo useamman tunnin, likomärkä, saanut useamman metrisen vaahtopäätärskyn suoraan kylkeen jne. Kaivoin siis pumpun esille, tyhjensin paatin ja unohdin koko jutun.

 Antti esitteli taukotuvan seinän karttaa, ja minäkin tajuan ensimmäistä kertaa, että koko Kaunissaaren ja Ristisaaren välinen matka on käytännössä yhtä kivikkoa, karia, luotoa särkkää, jne. ymmärrätte varmaan idean? En tiedä geologiasta, mutta jos se maa oikeasti nousee, niin ehkä joku päivä Kaunissaaresta voi kävellä Ristisaareen, mene ja tiedä. Jokatapauksessa jopa minun kokemuksella tajuan, että se tarkoittaa aaltoja. Antti vielä erikseen mainitsee, että: "siellä saattaa olla aallokko", johon minä sarkastiseen sävyyn, että: "Ihanko tosi? Että SAATTAA olla aallokkoa?" :-)

Sokeritankkauksen jälkeen vesille ja onhan siellä aikamoinen puhuri odottamassa, ja aallokko. Se aallokko on enimmäkseen vaan isoa, joka vaan menee ylös-alas. Onhan se 2m lähestyvä vesiseinä aluksi pelottava, mutta kun se vaan menee paatin alta. No, matkan aikana saan muutaman isohkon murtuvan aallon kylkeen, mutta ei niistäkään ole mitään vaaraa. Myönnän, että sellainen aalto, jonka kohinan kuulee jo metrien päästä on hieman hermostuttava, mutta vaikka sain parikin sellaista paukkua suoraan kylkeen, niin kaatuminen ei käynyt kertaakaan edes mielessä. Hyviä ovat nämä nykyajan kajakit.

Ongelmia aiheuttaa tuuli, joka painaa meitä edellämainittuja luonnon pikku geologisia esteitä kohden. Yritimme mennä liian suoraa reittiä ja se kostautuu. En saa paattia käännettyä vastatuuleen, vaikka kuinka veivaan. Ja jos onnistunkin, niin kohta tuuli on kääntänyt minut taas pois vastatuulesta ja joku hemmetin murtuva aalto paiskannut minua takaisin ne metrit mitä olin saanut itseäni kammettua poispäin kivistä. Kun katsoin Antin blogin kuvista, niin minusta niissä näkyy, että minun paatti on selvästi takapainoinen, ja näissä olosuhteissa pitäisi olla juuri päinvastoin. Taas tuli oppia käytännön kautta. Bigfootin kansi on lisäksi korkea, ja sellaiseen tuuli tykkää tarttua. Jostain sitä bodia, sporttia ja tsemppistä kuitenkin löytyy, emme ajaudu kiville ja rantaudumme lopulta Ristisaareen.

Rannassa totean Antille, että tämä on taatusti fyysisesti rankinta, mitä olen tänä vuonna tehnyt. Samalla tämä on so-far paras reissu ikinä. Me ...kele tultiin Äyspään ylitse napakassa vastatuulessa, kohtalaisessa aallokossa, ja selvitettiin pari salmea aika rouheassa kelissä. Kuka on äijä? Mitä häh? :-)

Saaressa on meidän lisäksi lintupongareita, joiden kanssa saisi ehkä pidemmätkin turinat aikaiseksi, jos tietäisi jotain linnuista. Tunnustan herroille että oma lintuharrastukseni rajoittuvat lähinnä "Posketonta Pongausta" elokuvaan, sekä tietysti erääseen Kummeli sketsiin. Tietysti käytän tilaisuuden hyväksi ja esittelen oman lintujen luokitussysteemini, mutta se ei herätä minkäänlaista kiinnostusta, outoa.

Väsyttää, kädet huutavat erkkiä, toinen kyynäpää signaloi, että "moro moro, täällä ollaan". Eikun leiri pystyyn ja unille. Paatissa on hieman vettä siellä sun täällä, mutta ei mikään ihme äskeisen rynkytyksen jälkeen. Kuivaan ne pois ja unohdan koko asian.

Eka tauko Kuusisaaressa.

Toinen tauko Kaunissaaressa.
Perillä Ristisaaressa.
Tämähän on oikeasti aika komea saari.


Ison rannikkopyssyn jäänteet. Näitä on saaressa muutama ja joissakin on kuulemma yövytty Helmikuussa. Tosi hyvä idea, ei varmaankaan hohkaa betoni yhtään kylmää.



The Leiri, jonka pystytin halkoliiterin suojaan, kun tuuli senkun jaksoi puhaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti