Nikon Coolpix AW130

Vanha sotaratsu, melontaharrastuksen alusta asti mukana ollut Nikon Coolpix AW100 on saanut tässä vuosien varrella osakseen kovaa kohtelua. Ilman karkuremmiä se olisi pudonnut meren pohjaan varmaan yli 20 kertaa. Karkuremmin ansiosta se on ainoastaan kolissut iloisesti kajakin kanteen/kylkeen jne. Se on lentänyt kelluntaliivien taskussa kaaressa rantakalliolle, kun on pitänyt nopsaan saada kamat pois päältä ja kuivamaan. Se on pudonnut monta kertaa samaisesta taskusta ja kolahtanut siihen kovaan rantakallioon, kun karkuremmi on ollut sen 5cm liian pitkä. Sitä on liotettu niin suola, kuin kloorivedessäkin ja kertaakaan ei ole muisteltu huuhdella käytön jälkeen. Sitä on pidetty kädessä, ja kuvattu videota, kun on hypätty uima-altaaseen, sillä on yritetty kuvata eskimokäännösharkkoja. Se näki niin Norjan vuonot, kuin Kymijoen kosketkin, Kreikan helteen ja Suomen rankkasateet. Se myös kesti kaiken tämän, ilman yhden ainoaa toimintahäiriötä. Nyt se saa kuitenkin väistyä uuden sukupolven tieltä. Sillä on omat puutteensa, esim. USB lataaminen ei onnistu ja välillä hitaus ärsyttää. Akku siitä piippasi jo aikapäiviä sitten. Olen hankkinut vuosien varrella kourallisen korvikeakkuja, mutta ne ovat olleet joko huonoja, tai surkeita. Kun oli tosi hyvä tarjous (-50%) uudemmasta versiosta, oli aika päästää se eläkkeelle. Ennenkuin oikuttelu alkaa.

 Eli hei-hei AW100, olit todella hyvä kamera melontakäyttöön. Tervetuloa AW130. Ei paineita, mutta kaikki tuo ylläoleva odottaa sinuakin.

Käytön jälkiä,.

Pitäisiköhän opetella käyttämään, vai ampua lonkalta, kuten tähänkin asti?

Luode

Suomessa ei vuorovesi-ilmiöstä tarvitse välittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vedenpinta menisi edestakaisin. Vähän aikaa sitten pääsin laittamaan kuvia, missä vesi oli melkein poikkeuksellisen korkella. Nyt ollaan sitten siellä toisessa laidassa.

Flunssan, ja muiden kiireiden takia oli hieman pidempi tauko melontahommista. Viime LA tuntui pitkästä aikaa siltä, että olisin melontakunnossa. Ei muuta kuin rantaan, jossa parhaillaan pakattiin kajakkeja kärryyn Repoveden retkeä varten. Oma aikataulu ei nyt moiseen joustanut. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä...

Aluksi minulla oli tarkoitus kiertää Kotkan saari. Rannassa kyllä mietitytti, kun katselin melkein kuivalla maalla olevaa laituria, että näinköhän Juha Vainion tien alta edes pääsee. Joskus siinä on ollut vain 10cm vettä, ja toisinaan on pitänyt limbota ja silti nenä on raapinut siltarumpua. No, jos siitä ei pääsisi, kiertäisin sitten Kuusisen, nou ropleemi.

Ennen lähtöä en oikein tajunnut, miten navakka tuuli siellä lopulta oli. Höyrypanimon kohdalla kaivoin jo melarukkaset esiin, kun alkoi näpit jäätymään siinä viimassa. Onneksi olivat mukana. Lopullisesti tajusin tuulen voimakkuuden, kun työnsin kajakin keulan Katariinan niemen suojasta Vaakkuun päin. Tarjolla oli semmoinen kuntosali, että en sitten viitsinytkään lähteä punnertamaan vastatuuleen. Taisin olla kuitenkin vielä hieman puolikuntoinen, ja kun ei ollut pakko, niin jätin väliin. Jäi sitten se pengertien tilanne katsastamatta, että olisiko sieltä päässyt ali vaiko ei.

Sen sijaan lähdin myötätuulessa kohti Jussinrantaa. Aallokko oli aika pientä, mutta tuuli semmoinen, että kyllä kulki ja lujaa. Tuuli siinä määrin, että törmäsin samaan ongelmaan, kuin Timo aikaisemmin kesällä. Kajakin kääntäminen vastatuuleen oli normia rankenpaa duunia, ja sain tehdä töitä ihan tosissani, että sain kajakin kääntymään. Sillai ennenkuin rantakivikko kutsui. Onneksi hokasin, ja aloin kääntöpuuhiin riittävän ajoissa.

Kiersin sitten lopulta Hirssaaren ns. "pitkänä versiona". Kun tulin Hirssaaren Hakaniemen suojasta, niin Keisarinsataman suunnasta tuleva tuuli yritti ihan väkisin painaa minut rantaan. Olisi pitänyt ottaa ennakkoa, mutta kun en hokannut, niin mentiin sitten kaislikon laitoja sivuten. Eka kerta kaikessa, ja nyt on sitten koettu tuokin.

Missä vesi? Vaikea uskoa, että joskus vesi on käynyt metrin päässä vajan ovesta.

Tuostakin on melottu yli vaikka kuinka monta kertaa.

Joskus aikaisemman matalan veden aikaan laskin, että siinä Munsaaren kärjessä on pinnan alla kaikkiaan 7 kiveä vaanimassa. Niitä onkin vielä enemmän, eikä kaikki edes mahtuneet tähän kuvaan.

Puolikuntoisena

ja flunssan kourissa ei paljoa melota. Laitetaan sitten kuvia aikaisemmilta reissuilta, kun uusiakaan ei pääse näpsimään.

Omatekoinen karin(?) merkki jossain Kuutsalon eteläpuolella.

Lehmäsaarta kohden. Keli oli mitä mainioin +40km lenkille.

Pari viikkoa sitten vesi oli niin ylhäällä, että en meinannut löytää tätä Kortetsaaren välikössä olevaa kiveen lyötyä pulttia. Hetken aikaa etsiskeltyäni, tajusin, että olin sen päällä. Yleensä se on reilusti vedenpinnan yläpuolella.

Jos tuota karahkaa ei olisi ollut, niin olisin kiertänyt sen pienen saaren, joka on Langinkosken päähaaran länsipuolella. Hetikohta sillan jälkeen ja jolla ei taida olla edes nimeä. Pitää käydä joskus jalkamiehenä hoitamassa tuo puu pois tuosta.

Langinkoskessa on monta sivuhaaraa. Tämä on sieltä pienimmästä päästä.

Se kerta, kun ehdin töiden jälkeen heittämään lyhyen lenkin, ennen auringonlaskua. Vasemmalla Kärkisaari.

KE melonta viikko sitten. Käytiin kiertämässä Tuohipöllö. Jussinrannan hylyt olivat paikoillaan.

Pari kuvaa

Tonni kasassa, ja siihen loppui kausi? No ei, mutta aika lyhyitä ovat lenkit olleet viikko sitten läpsyttelemäni pitkän lenkin jälkeen. Jos käy pikaisesti kiertämässä Munsaaren tai Hirssun, niin ei siitä paljoa juttua saa aikaiseksi. Laitetaan nyt muutama valokuva kuitenkin jakoon aikaisemmilta reissuilta.

Aika monta kertaa olen tämänkin ohi melonut ilman, että olen sitä huomannut. Etsivä löytää ... :-)

Timo ottaa tyypit ja ihan soiva peli, mitä nyt puu-osat ovat hävinneet jonnekin vuosien varrella.

Satamassa on ainakin käymässä, pari uutta hinaaja-tuttavuutta: Castor, ja 

Harald

Vasta valokuvia selatessa muistin, että meillähän oli kurssikin juuri ennen Norjan reissua. Kahden päivän versio, joista pääsin osallistumaan vain toiseen päivään.

Reskutusreenit ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja hauskoja.

Vähän pidemmällä päiväretkellä

Olisi ollut mahdollisuus lähteä retkelle yön yli, mutta en uskonut saavani seuraa. Muutenkin teki mieli tehdä vähän pidempi päiväretki. Pari kertaa ollut tällä kaudella mahdollisuus pidempään päiväretkeen, mutta keli on ollut niin surkea, että ei ole viitsinyt lähteä sateeseen ja tuuleen koko päiväksi. Tänään keli suosi ja pidempikin olisi voinut olla, mutta alkoi valo loppua, kun en lähtenyt aikaisin aamusta, vaan vasta kymmenen pintaan. Tuollainen siitä sitten tuli, noin suurinpiirtein.

Oli ihan pläkä keli koko matkan, mitä nyt Vuorisaaren pätkällä sain vähän myötätuulta.

Yli 40km lenkkiä lähdin hakemaan, ja sellaisen myös sain. Lenkin jälkeen ynnäsin kilometrit yhteen träkkeristä, niin tarkka luku oli 46,33km. Vajalla hieman nauratti, kun muistelin, että minulta puuttui lähtiessä tonnista 48km. Mietin, että pitäisiköhän lähteä vielä repimään se puuttuva kilometri? No juu, ei. Kun kotona tarkistin asian, niin puuttuikin 46km. Eli meni tonni rikki, kauden henkilökohtainen tavoite on saavutettu \o/

Sataman tohinaa

Nämä kuvat tuli napsittua jo ennen norjan reissua. Kiersin Kotkan saaren meripäivien aikaan, ja osuin keskelle työn tohinaa. Jupiter auttoi rahtialusta laituriin, ja piti odotella hieman työmaan etenemistä.

Myrskyn jälkeen

Ai niin joo, piti kai päivittää loppuretkestäkin jotain? Ei siitä oikeasti ole juurikaan kerrottavaa. Olin löytänyt teltalle tosi hyvän paikan, johon tuuli ei yltänyt. Yöllä heräsin kerran siihen, että tarppi vähän läpsyttää. Aamulla totesin sen johtuneen siitä, että olin kiinnittänyt yhden naruista aika lahoon puuhun, joka olisi sitten antanut periksi sen verran, että naru oli päässyt löystymään. Tarpin virittämistä pitää varmaankin treenata. Nyt teen aina sen yhden ja saman mallin, joka on siis "ylimääräinen katto teltan päälle". Suojaamaan telttaa lokin ammuksilta jne.

Eilinen vastuuleen punnertaminen oli kuluttanut energiaa sen verran, että oli heti aamusta hirmuinen nälkä. Nälkä lähtee syömällä ja sitten olikin aika pistää leiri kasaan, sekä suunnata kotiin.

Keli oli melkein pläkä. En saanut kaipaamaani myötätuulta, koska tuuli oli kääntynyt niin paljon, että tuli nyt luoteesta. Aina sama juttu, kun käyn Äyspäällä. Aika harvoin olen sen myötätuulen saanut kotimatkalle. Äyspäällä törmään vielä tuttuihin, jotka ovat lähteneet päiväretkelle kaksikollaan. Olivat olleet aikeissa tehdä retken jo eilen, mutta muuttaneet sitten tuulen takia suunnitelmiaan.

Aurinkoisesta ja tyynestä kelistä huolimatta vaja oli hiljainen. Nyt ihmiset vesille siitä. Vielä ehtii.

Viimeinen tauko Maijansaren suojassa, ennen jumppatuokiota.

Tauolla Kuussaaressa. Suojan puolella ollaan ja rantaan tulee silti "vaahtopäitä" :-)

Tilaa oli tasan yhdelle teltalle, mutta sehän riitti.

Nomad aurinkokennolaturi, suosittelen, toimii. Tämä yksilö on 20W malli.

Uusi aamu, aurinkoinen sellainen.

Näiden kivien välistä ei ollut eilen mitään asiaa mennä.

Kaverukset?